Lämmin kiitos jokaiselle sukulaiselle, ystävälle, tuttavalle, naapurille ja asiakkaalle, jotka ovat kulkeneet minun, perheeni tai kaupan rinnalla tämän vuoden. Henkilökohtaisesti vuosi on ollut monin paikoin haastava, mutta mielenkiintoinen. Olen kokenut paljon iloa ja kiitollisuutta niistä monista asioista, jotka ovat omassa elämässäni hyvin. Muutamalla sanalla sanoen, olen onnellinen elämästä. Elämä suurperheen äitinä ja kauppiaana kulkee tasaisesti käsikädessä eteenpäin, mutta tapahtumattomia päiviä ei juurikaan ole ollut. Kaupalla vuosi on ollut paikoin vaikeakin, on sinniteltävä epävarmassa taloustilanteessa ja sen huomaa meilläkin. On ollut tehtävä paljon työtä, on ollut tehtävä epämiellyttäviäkin ratkaisuja. Kaikenkaikkeaan kuitenkin, vuosi on opettanut itseäni paljon yrittäjnä ja olen saanut hyvää oppia opiskelujeni parissa. Pidän paljon oppimisesta ja joskus minusta tuntuu, kuin sisälläni olisi sieni, joka imee ja havainnoi oppia kaikkialta. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista ja ilmiöistä elämästä, ihmisistä ja maailmasta. Pidän paljon ihmisistä ja koen, että juuri ihmisyys meissä tekee elämisen elämisen arvoiseksi. Pidän erehtyväisistä, epätäydellisistä ihmisistä, koska olen sellainen itsekin.
Jouduin pahimapaan joulun kiire aikaan viettämään sairaalassa 8 päivää keuhkokuumeen vuoksi ja huoneessani oli kolme vanhaa ihmistä. Seuratessani siinä asioita ja tilanteita minulle korostui vahvasti moni asia. Oli liikuttavaa ja upeaa seurata yli 50 vuotta naimisissa olleiden vanhuksien rakkautta ja huolenpitoa toisistaan. Oli riipaisevaa nähdä yksinäisyyttä ja ihmisen kaipuuta. Mietin vuoteessani sitä, että jos itse olen vanha, kuinka minua kohdellaan, kuka minusta välittää silloinkin, jos olen vuoteen omana ja ne epämiellyttävimmät hommat, kuten vaippani, on vaihdettava. Ymmärsin sen, kuinka paljon juuri tämän hetkinen elämäni, tapani kohdella ystäviäni, tuttaviani ja kaikkia ihmisiä vaikuttaa koko loppuelämääni. Silloin ajattelin, kuinka onnellinen olenkaan, kun minulla on lapseni ja mies, jota rakastan vieläkin enemmän, kuin silloin 23 vuotta sitten, kun aloimme seurustella. Kuinka rikasta elämä suuressa perheessä on, kuinka etuoikeutettu olen, kun saan seurata vanhimman lapseni armeija aikaa tai kaksivuotiaani leikkiä ja nauraa, kun hän yhdistelee sujuvasti lauluja ja satuja tosiiinsa:” Joulupuu on rakennettu, pukki on jo ovella. Älä ota minua, ota pukki seuraava.”
Tänä jouluna tahtoisin antaa kaikille teille lahjan, lähelle ystävän. Ystävyyden, rinnallakulkijan-samanlaisen, kuin te itse olette minulle tänä vuonna olleet. Lämpimästi kiitän myös jokaista asiakasta ja kaupalla kävijää. Sitä työtä tehdään edelleen ensivuonnakin suurella, suurella sydämellä ja lämmöllä!
Itse pidän tälläisistä hartaista, vanhoista joulurunoista, joten liitän sen teillekin:
PIENI JOULULAULU
Taas kosketti ruutua ikkunan
tutun jouluenkelin siipi.
Taas äänetön henkäys taivahan
läpi seinän sisälle hiipi.
Se on vanha ihme – ja kuitenkin
se on uusi vuodesta vuoteen,
ja se tuo niin rakkaana mielihin
taas tallin ja seimivuoteen
ja ne köyhät lampaanpaimenet,
ne joille taivahasta
soi ilmojen täydeltä sävelet
kiittäen seimen lasta.
Mikä ihmeitten ihme – vieläkin soi
sama enkelivirsi pyhä,
ja paimenten lailla sen kuulla voi
sydän lapsellinen yhä.
Isä taivaallinen, hän armossaan
sen laulun viisailta salaa,
mutta meille pienille hohdettaan
se joulusta toiseen valaa.
Me melkein korvin kuulemme,
kun sielumme soi maja:
”On sinulle, juuri sinulle
syntynyt Vapahtaja!”
- Anna-Maija Raittila -
Tunnelmallista, rauhallista joulun aikaa sekä onnellisia päiviä uuteen vuoteen!
