HYMYILEVÄ APOLLO (Säkeitä)

Meri pauhaa, ukkonen jylisee,
Apollo saapuu ja hymyy.
Ja katso! Ukkonen vaikenee,
tuul’ laantuu, lainehet lymyy.
Hän hymyllä maailman hallitsee,
hän laululla valtansa vallitsee,
ja laulunsa korkea, lempeä on.
Lemmen voima on voittamaton.

Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! – ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! – ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.

Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk’ ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss’ ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell’ on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett’ yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Tääll’ on toki tilaa kaikillen.
On ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi se maailman levittää.
Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.

Niin pienet, pienet on piirit maan,
mut taivas on suuri ja laaja
ja taivas on kuultava korkeuttaan
ja taivas on tähtinen, taaja.
Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,
on jokaisella se sielussaan,
ja taivas on rauha täytetyn työn.
Se estävi aavehet yön.

Sun mieles jos kääntyvi murheisaks
elon pitkillä pientaroilla,
niin aitaa sarka ja aitaa kaks
ja onnes sa löydät noilla.
Ja maailma kuinka se muuttuukin,
käy elosi päivään tai pilvihin,
niin yksi, yksi on varma ain:
työn onni on oikea vain.

Oi, kaikuos kantelo kautta maan,
soi soittoni kodasta kotaan,
niin mökkiin kuin linnahan kuninkaan
kaikk’ kutsuen suurehen sotaan!
Oi, kaikuos kauniisti kantelein,
oi, helise hellästi sydämein,
oi, sykkiös kerrankin päivähän päin
työn onnea ylistäin!

Se talo, min portilla kilpi on:
“Tässä talossa tehdään työtä”
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.

Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.

Oi, antaos Herra sa armas sää,
kun raatajan ilta raukee!
Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää,
kun työmiehen hauta aukee!
Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus,
kun loppuvi raatajan rauhattomuus
ja päättyvi pitkä päivätyö!
Herra, valkase vaivamme yö!

Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.

Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,
kun oikein me aattelemme.
Vaikk’ elämme kaikki me päällä maan,
niin maassa tok’ kiini emme.
Tääll’ onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa.

Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Oi, ootteko silloin te tunteneet
maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te löytäneet
yön aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyviä olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempinehet? -
Sitä lempeä unhota et.

Oi, ootteko silloin te lempineet
sitä tyttöä tummatukkaa
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmistä jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan:
Niin kaunis, kaunis on maa.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.

Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä, jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen.

Sua kiitän mä Luojani armollinen,
kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen
ja taaton niin tarmoa syvän,
kun annoit sa myös pari ystävää
ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,
ja annoit sa armahan isäinmaan,
jota kyntää ja rakastaa.

Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.

Jouduin pahimapaan joulun kiire aikaan viettämään sairaalassa 8 päivää keuhkokuumeen vuoksi ja huoneessani oli kolme vanhaa ihmistä. Seuratessani siinä asioita ja tilanteita minulle korostui vahvasti moni asia. Oli liikuttavaa ja upeaa seurata yli 50 vuotta naimisissa olleiden vanhuksien rakkautta ja huolenpitoa toisistaan. Oli riipaisevaa nähdä yksinäisyyttä ja ihmisen kaipuuta. Mietin vuoteessani sitä, että jos itse olen vanha, kuinka minua kohdellaan, kuka minusta välittää silloinkin, jos olen vuoteen omana ja ne epämiellyttävimmät hommat, kuten vaippani, on vaihdettava. Ymmärsin sen, kuinka paljon juuri tämän hetkinen elämäni, tapani kohdella ystäviäni, tuttaviani ja kaikkia ihmisiä vaikuttaa koko loppuelämääni. Silloin ajattelin, kuinka onnellinen olenkaan, kun minulla on lapseni ja mies, jota rakastan vieläkin enemmän, kuin silloin 23 vuotta sitten, kun aloimme seurustella. Kuinka rikasta elämä suuressa perheessä on, kuinka etuoikeutettu olen, kun saan seurata vanhimman lapseni armeija aikaa tai kaksivuotiaani leikkiä ja nauraa, kun hän yhdistelee sujuvasti lauluja ja satuja tosiiinsa:” Joulupuu on rakennettu, pukki on jo ovella. Älä ota minua, ota pukki seuraava.”

Tänä jouluna tahtoisin antaa kaikille teille lahjan, lähelle ystävän. Ystävyyden, rinnallakulkijan-samanlaisen, kuin te itse olette minulle tänä vuonna olleet. Lämpimästi kiitän myös jokaista asiakasta ja kaupalla kävijää. Sitä työtä tehdään edelleen ensivuonnakin suurella, suurella sydämellä ja lämmöllä!

Itse pidän tälläisistä hartaista, vanhoista joulurunoista, joten liitän sen teillekin:

PIENI JOULULAULU

Taas kosketti ruutua ikkunan
tutun jouluenkelin siipi.
Taas äänetön henkäys taivahan
läpi seinän sisälle hiipi.

Se on vanha ihme – ja kuitenkin
se on uusi vuodesta vuoteen,
ja se tuo niin rakkaana mielihin
taas tallin ja seimivuoteen

ja ne köyhät lampaanpaimenet,
ne joille taivahasta
soi ilmojen täydeltä sävelet
kiittäen seimen lasta.

Mikä ihmeitten ihme – vieläkin soi
sama enkelivirsi pyhä,
ja paimenten lailla sen kuulla voi
sydän lapsellinen yhä.

Isä taivaallinen, hän armossaan
sen laulun viisailta salaa,
mutta meille pienille hohdettaan
se joulusta toiseen valaa.

Me melkein korvin kuulemme,
kun sielumme soi maja:
”On sinulle, juuri sinulle
syntynyt Vapahtaja!”

- Anna-Maija Raittila -

Tunnelmallista, rauhallista joulun aikaa sekä onnellisia päiviä uuteen vuoteen!

Liikkeemme perustettiin kolmen aivan tavallisen kotiäidin haaveesta luoda ympärilleen kauneutta. Yrittäjä perheessä kasvaneena tiesimme, että yrittäminen vaatii ennenkaikkeaa pitkäjänteisyyttä, yritttämisen halua, erehdyksiäkin. Kantapään kautta on opittu aina parhaiten, mutta useimmiten meillä on ollut hauskaa, kun olemme saaneet nauraa itsellemme. Parhaimmat muistot koostuvat tämän kaltaisista tarinoista.:

Olipa kerran kolme siskoa,  jotka olivat päättäneet perustaa yrityksen Ideaparkiin. Meillä kaikilla oli vielä vauvat, mutta kätevästi pienet kulkivat mukana, kun me äidit etsimme kauniita tuotteita ympäri Suomea, liikkeeseemme myytäväksi.

Eräänä aamuna matka suuntasi kohti Raumaa. Ajomatka taittui varsin nopeasti, koska meillä riitti paljon keskusteltavaa. Yhtäkkiä auto kuitenkin hyytyi kesken ajomatkan. Katseet suuntasivat  ulos tähyillen-missäs sitä ollaan. Kaikkialla ympärillä oli vain viljavia peltoja ja peltoja-yhtäkään kylttiä ei missään. Meillä ei ollut mitään käsitystä paikasta. Nopeasti selvisi, että bensahan autosta oli loppunut ja ei muuta kuin liftaamaan tienvarteen. Sattuipa niin, että pian paikallinen auto pysähtyi kyselemään mikä hätänä. Kohtelias nuori mies lupasi viedä bensa-asemalle. Autossa sisälle mennessä mies kertoi olevansa sikafarmari. Sen kyllä arvasi muutenkin.

Vähän häpeillen kyselin, että missä me olemme. Kovin kummastuneena mies katsoi minua ja sanoi, että Vampulassa. Mies kysyi, että tiesinkö mihin meillä on matka. Taisi olla pieni ilkikurinen hymykin mukana. Vastasin, että Raumallehan me. Mies sanoi, ettei se ole täällä päinkään.  Olimme jutelleet siskojen tapaan hieman liian innokkaasti ja ajaneet vain eteenpäin tienviittoja katsomatta.

Saavuimme paikalliselle huoltoasemalle ja siellä ilmeisesti baarin vakiporukka kyseli kylän mieheltä, että mistäs sinä tuollaisen ruusun olet löytänyt. Mies vastasi ykskantaan:”tienvarresta”.  Huoltamonpitäjältä saimme kanisteriin bensaa ja lähdimme takaisin. Hieman nauraen mies kysyi puolessa välissä matkaa, että tarvitsikos rouva näitä ja näytti autonavaimiani. Olin jostain käsittämättömästä syystä jättänyt ne huoltoaseman tiskille-varmaankin maksaessani.

Hiukan tunsin itseni hölmöksi, mutta sellaista on elämä. Ainakin imettävän äidin elämä.  Onnellisina pääsimme jatkamaan matkaa ja kyllä se Raumakin löytyi seikkailun jälkeen.

Paljon olisi muisteltavaa, hauskoja hetkiä mutta parhaiten niistä saisi irti kertomalla. Kirjoittamalla on vaikeaa päästä siihen tunnelmaan.

Viiden vuoden aikana olen saanut kokea myös omassa henkilökohtaisessa elämässäni unohtumattomia hetkiä. Perheeseemme on syntynyt 2 lapsukaista lisää. Toinen heistä on nyt 4 vuotias Benjamin ja toinen 2 vuotias Lumia. Yrittäjyys ja äitiys sopivat minulle hyvin yhteen. Kummastakaan asiasta ei ehdi stressata, kun kumpikaan asia ei suju täydellisesti kuitenkaan. Kaupalla olen oma itseni ja kauppias, myyjä, kotona olen äiti.

Yrittäjän työ on melkolailla yksinistäkin puurtamista. Näkymätöntä työtä on paljon ja usein kellon ollessa ilta kymmenen ja lasten jo nukkuessa, istuudun koneen ääreen tekemään töitä. Laskujen maksua, kirjanpidollisia töitä, nettisivujen, mainosten tekoa, sähköposteihin vastaamista, nettikaupan ylläpitoa ja sen sellaista. Nautin kuitenkin paljon työnteosta eikä sitä yrittäjänä kannata laskea työtunteja.

Työtä tehdään edelleen suurella, suurella sydämellä, ehkä vieläkin suuremmalla, kuin silloin kun aloitimme kauppiaan uran. On ehdottomasti ilo työskennellä ihmisten kanssa. Jokaisena päivänä saamme positiivista palautetta ja jokaisena kertana sydämessä läikähtää lämpimästi. Asiakkaiden tuoma positiivisuus ei voi olla vaikuttamatta meihin jokaiseen, joka meillä työskentelee.

Kauppiaana toivon ja usein sanonkin, että olette tervetulleita kaupalle katselemaan, aistimaan kauneutta, hakemaan ideoita, vinkkejä, esteettisiä elämyksiä. Meillä saa käydä usein, meillä ei ole pakko ostaa, meillä saa puhua, meillä voi olla hiljaa. Meiltä löytyy paljon hyviä vinkkejä, lahjaideoita, asiantuntevuutta. Kannattaa ehdottomasti hyödyntää sitä tietoa jota meillä on.

Kun valitsen tuotteita myyntiin selvitän niistä niin paljon kuin on mahdollista. Haluan tuotteita, jotka tukevat kestävää kehitystä ja ympäristöystävällisyyttä. Hyviä, laadukkaita tuotteita on mukava myydä. Olen erityisen tarkka huonetuoksuista ja saippuoista sekä lastenkaupan tuotteista.

Jälleen kerran kiitän kaikkia teitä, jotka olette tuomassa aurinkoa kaupallemme. Jokainen asiakas on meille tärkeä, jokainen ansaitsee tämän ajatuksen sanat , jotka eräs ilta kirjoitin kaupalla lahjapaperin kylkeen ja jonka sitten taannoin tässä löysin:

Valon lähteellä kuljen ajatuksissani

kauneus saa hetkeksi pysähtymään

sydämen tuntemaan jotakin

jota en osaa pukea sanojen pukuun.

Ojennan käteni koskettaakseni sinua,

mutta et ole täällä.

Lähetän viestini hopeisin kirjaimin

tuulen mukaan  :

“Jokainen meistä  ainutlaatuinen ihme. Sinäkin”

I’m dreaming of a white christmas,
just like the ones I used to know
Where the treetops glisten and children listen
to hear sleigh bells in the snow

I’m dreaming of a white christmas,
just like the ones I used to know
May your days be merry and bright,
and may all your christmases be white

I’m dreaming of a white christmas,
with every christmas card I write
May your days be merry and bright,
and may all your christmases be white

May your days be merry and bright,
and may all your christmases be white

Tässä tutussa laulussa White Christmas, sanat kertovat paljon siitä mitä mekin ajattelemme joulusta. Kunpa kaikilla olisi jouluna valoa, iloa, lasten silmien ihmetystä, hankien kimallusta ja kaunista. Koska olemme kaupallisella alalla tehtävämme on tuoda teille kauneutta, sadunhohtoa ja lämmintä valoa tämän pimeyden keskelle. Erityisen mukavaa on ollut viimeaikoina huomata, kuinka asiakkaamme ovat aidosti olleet  ihastuneita siihen, mitä olemme kaupalla teille luoneet. Esteettiset elämykset ovat yksi tavoitteemme työssämme.

Tottapuhuen se juuri auttaa itseäkin jaksamaan yrittäjän työssä. Kun kaikki on niin kaunista.

Mikäli haluat uutiskirjeemme, tilaa se sivuiltamme. Tämän voi tilata ihan jokainen asiakas, ei tarvitse olla kanta-asiakkaamme.

Lämpimästi haluan vielä toivottaa kaikki asiakkaamme, niin netissä kuin kaupoillemmekin, tervetulleeksi ihastelemaan, ihastumaan, tunnelmoimaan ja ennenkaikkea palveltavaksi!

Tämä syksy on ollut poikkeuksellinen. On ollut märkää ja pimeää-vai onko se vain tuntunut siltä? Siksi olemmekin kaupalla innoissamme siitä, että koko kauppa tuntuu kuin olisi valaistunut, kun saimme alkaa laittaa joulua. Valkoiset kuuset oven pielissä toivottavat teidät tervetulleeksi kauniiden asioiden joukkoon kaupallemme.

Vierailimme Versailles’n palatsissa , ranskaksi  Le château de Versailles,  joka on yksi Euroopan suurimmista ja hienoimmista palatseista. Palatsit ovat aina hienoja, koska niissä on upeita taidemaalauksia. Itseäni puhuttelee aina eniten kattomaalaukset. Niissä on jotakin käsittämätöntä maagista voimaa, joka vetoaa minuun. Usein niissä kuvataan enkelilapsia, joista pidän erityisesti. Useimmat niistä ovat hyvin, hyvin kauniita, eikä niitä pysty sisäistämään yhdellä, eikä toisellakaan vilkaisulla. Lisäksi niissä puhuttelee taiteilijoiden suuri lahjakkuus luoda optisia harhoja ja taitavuus luoda ihmishahmoihin elämä, ikäänkuin ihmiset voisivat millä hetkellä hyvänsä astua teoksesta pois.

Koska rakastan puistoja ja luontoa linnan puutarhassa (le jardin de Versailles), oleskelu oli upeaa. Erilaisien klassisien kappaleiden soidessa, suihkulähteiden, (joita on kuulemma npin 1700) suihkutessa, kukkaloiston keskellä tunsi olevansa hetken jossakin muualla kuin tässä maailmassa. Puistoon kuuluu lukuisia rakennuksia ja useita erilaisia puutarhoja  joiden pinta-ala on yhteensä noin 90 hehtaaria ja koska kävelemistä riitti tavalliselle tallaajalle enemmän kuin tarpeeksi ihmeellinen olotila vaihtui kyllä kenkien huonouteen ja jalkojen särkyyn. Olenkohan ensimmäinen ihminen, joka riisui kengät jalastaan ja käveli lopulta paljain jaloin.

Vaikuttavin ja kaunein paikka oli ehdottomasti Marie -Antoinetten englantilainen puutarha, keittiöpuutarha, jonka keskellä todella tuntui, että on siirtynyt vuosisadan taakse. Ei voinut melkein uskoa, että jotain niin kaunista on olemassa. Paikka on hyvä kuva ranskalaisesta maaseudusta, kauniista rakennuksista, eläimistä laitumillaan. Idyllinen maisema, jonne olisi voinut jäädä asumaan. Mikään paikka ei ole vaikuttanut kauneudellaan minuun niin paljon. Mitään loisteliasuutta en nyt tarkoita, vaan yksinkertaista, vanhaa, kaunista, tunnelmaa..

Jos menet Ranskaan, suosittelen maalaiskyliä, toreja ja puistoja. Pariisi on suurkaupunki nähtävyyksineen, mutta minun mielestäni todellinen nähtävyys on juuri se kaunis maaseutu, auringonkukkapellot, kauniisti säilynyt vanha, erikoisenmuotoiset talot, viiniköynnökset..Siellä voi kuvitella näkevänsä ankkoja pihoilla, röyhelömekkoisia lapsia leikkimässä, auringon jakaessa tuhlaten säteitään. Siellä on tunnetta ja voimaa, jota ei suurikaan kaupunki kykene antamaan.

Miten me selviämme kaupalla, koska väistämättä taantumat vaikuttavat myös meihin. Niinkuin kaikissa elämän asioissa, voimme valita mitä teemme. Voimme sulkea kaupan ja pääsemme helpolla. Voimme jatkaa sinnikkäästi yrittäen ja uskoen ihmisiin ja parempiin aikoihin.

Uskon kuitenkin ihmiseen, ihmisyyteen ja yhteisöllisyyteen. Kauppakaan ei ole vain minun kauppani vaan yhdessä ihmisten kanssa siitä tulee sellainen paikka, jossa on mukava käydä. Uskon, että uskollisten asiakkaiden ja ihanien ihmisten asnsiosta me tulemme selviämään tämänkin tulevan taantuman yli.

Monta kertaa elämässäkin taitaa olla kyse vain siitä uskommeko itseemme, luotammeko tulevaisuuteen. Itse me valitsemme kuinka luottavaisesti lähdemme tulevaisuutta kohti kulkemaan. Itse valitsemme millaisin asentein kohtaamme uusia asioita ja ihmisiä, elämää.  Sain 20 vuotiaalta pojaltani taannoin artikkelin: “Asenne ratkaisee kaiken. ”           Luin sen ja totesin, että kuinka totta se onkaan. Elämän vaikeidenkin asioiden kohdatessa meitä asenteemme ratkaisee paljon. Kun sairastumme  kysytään tahdonvoimaa, optimismia ja uskoa parempaan.

Aina emme yksin pärjää ja siksi onkin tärkeää, että ympärillämme on käsiä, jotka vetävät tarvittaessa ylös, taluttavat ja auttavat. Valavat uskoa meihin, kun itse emme näe valoa. Aivan samalla tavoin kaupallakin asiakkaiden kannustus ja kiitos antavat voimia ja uskoa tähän työhön. Kotona, kun lapsen hennot käsivarret kiertyvät kaulaan ja hän sanoo, että rakastan äitiä tai kun lapsi riemuiten kädet ojossa juoksee työstä palaavaa äitiä vastaan, niin ihmeellinen on se voima, joka minuun valahtaa. Enää en tunnekaan olevani se surkein ja hajamielisin  äiti, vaan kaikkein paras äiti juuri tälle ja näille lapsilleni.

Olen tainnut sen ennenkin täälläkin mainita, mutta itse pidän niin paljon Eino Leinon Hymyilevän apollon sanomasta, että en malta olla lainaamatta sitä taas yhdellä säkeellä, joka kuvastaa omiakin ajatuksiani täsmällisesti:

“Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa. “

Syksy on saapumassa ja käperrymme kotiemme lämpimään. Toiset rakastavat syksyä, toiset pelkäävät sen tuomaa pimeyttä, ehkä yksinäisyyttäkin. Itse olen valon lapsi ja syksyn pimeys tuntuu niin loputtoman pitkältä. Olen oppinut kuitenkin nauttimaan kynttiläpaljoudesta, musiikista, puiden suhinasta, takkatulesta, hyvistä ystävistä, hyvästä ruuasta, villasukista.

Syksyllä jos koskaan kannattaa pyytää ystäviä kylään nauttimaan hyvästä ruuasta ja keskusteluista.  Tee itsellesi lupaus, että järjestät yhden tunnelmaillan ystävillesi tänä syksynä. Nautitaan yhdessä olemisesta . Tunnelmallisia syysiltoja ystävien kesken kaikille teille!

Minulta kysellään usein millaisia asioita kauppiaana olo pitää sisällään. Harva tulee äkkiseltään ajatelleeksi, että puolet työstä on muuta, kuin kaupalla olevaa myyntiä. Moni ajattelee, että olisi ihanaa laitella sisutuskaupassa tuotteita esille. Se on mukavaa, mutta se on vain murto-osa tästä työstä. Itselläni suurimman osan ajasta vie sisäänosto ja ulkomaankaupan ja alan seuraaminen, yhteydenpito toimittajiin, kirjanpidolliset asiat, nettikaupan seuraaminen, sähköpostit ja puhelut. Joulusesonkiin valmistaudutaan jo hyvää vauhtia. Työtä on aina enemmän kuin ehtii tehdä. Kauppiaana taitolaji onkin siinä, että suo itselleen myös niitä vapaahetkiä, jolloin irtaantuu täysin kaupasta.

Kesällä tankkaan itseeni auringosta valtavan määrän energiaa. Pienikin hengähdyshetki auttaa taas jaksamaan työssä.  Kesän hektisyydessä saan myös voimia muista ihmisistä, asiakkaista, ystävistä, naapureista ja kun luin tämän  viisauden, niin tajusin, että sehän on ihan totta- “Hyväntahtoisuus ei ole pelkkä hyvien toivotusten symboli. Se on mittaamaton ja valtava energia, se on hengen atomienergiaa.”
Eleanor Stoc

Usein koen olevani etuoikeutettu, olen saanut elämässäni ikäänkuin jatkoajan. Se tuo erilaisen näkökulman elämään. Vaikka kärsimys ja sairaus ei minuakaan ole jalostanut, niin silti koen eläväni täydemmin.  Olen huomannut todeksi sen, että kun elää suhtautuen ystävällisesti ja ymmärtämyksellä kaikkiin ihmisiin ympärillä, niin hämmästyy miten onnelliseksi elämäsi muuttuu. Elämä ja ihmisyys on tullut minulle jotenkin inhimillisemmäksi-mitä siitä, jos välillä kompuroimmekin, pääasia että nousemme aina uudestaan ylös. Joskus siihen tarvitaan auttamaan ystävän käsi.  Täydellisyys ei ole minulle tavoittelemisen arvoinen asia. Riittää, kun osaa olla ihminen ihmisille.

Sisustaminen on kodin rakastamista. Kun luo ympärilleen kauneutta, vaikka sitä minimalististakin, niin silloin kokee hyväoloa ja mielihyvää. Tälläiset tunteet heijastuvat kanssa ihmisiin ja ympäristöön. Ja siinä on se yhdistävä tekijä asiakkaissamme. Kaikki asiakkaamme ovat hyväntuulisia!

Yksi suuri tavoitteemme onkin työssämme, että voisimme olla jakamassa myös elämisenmakua, iloa, tunteita perinteisen kliinisen kaupankäynnin lomassa. On mukavaa olla ihminen ihmiselle. Vaikka kaupankäyminen on liiketoimintaa ja sen tulee olla jollakin tavoin kannattavaa pysyäkseen hengissä, niin siltikin olen sitä mieltä, että raha on toisiijainen asia itselle. On paljon tärkeämpää se, että viihtyy ja jaksaa työssään. Muistot kantavat elämässä ja niiden vuoksi on joskus hyväkin, kun yrittää ja erehtyy. Kaupan ajalta on jo nyt niin valtavasti muistoja, hauskoja sattumuksia, että niitä ei saisi millään rahalla. Vanhana on mukava muistella, ne lämmittävät, eivät ne eurot niinkään siellä pankkitilillä.

Kun tulin pitkän, kiireisen työpäivän jälkeen kotiin totesin miehelleni, että meiltä löytyvät maailman parhaat asiakkaat ja se on totta. Kiitos jokaiselle asikakkaallemme. Te autatte jaksamaan työssäni ja uskomaan ja luottamaan itseeni yksityisyrittäjä-äidin elämässäni.